Loppuyhteenveto – ÅIF Liiganaiset 2024-2025

ÅIF Liiganaisten kausi päättyi lauantain otteluun Saipaa vastaan. Loppusijoitus sarjan yhdeksäntenä varmistui jo pari kierrosta ennen päätöstä, ja tavoitteena ollut pudotuspelipaikka jäi saavuttamatta. Kauden päätökseen kotihallissa löytyi kuitenkin hieno taisteluasenne, ja playoff-paikan jo varmistanut, mutta parhailla pelaajilla liikkeellä ollut Saipa kaatui hienosti 4-3. Voiton myötä loppusaldoksi 22 ottelusta jäi 25 pistettä. Suora sarjapaikka varmistui jo alkuvuodesta, ja sinänsä pieni parannus viime kauteen verrattuna nähtiin, mutta tavoite jäi saavuttamatta.

Joukkue vahvistui kesällä suhteellisen mukavasti, toki taitoa menetettiin myös, mutta uusien pelaajien myötä, ja mukavasti menneiden treenimatsien jälkeen sarja-avaukseen lähdettiin luottavaisin mielin.

Pisteitä kertyi alkuun melko hyvin, mutta loukkaantumisten suhteen harmaita pilviä ÅIF-taivaalle kasautui nopeasti. Viime kaudella hienoja otteita esittäneen Inka Liljavirran polvi meni harjoituspelissä leikkauskuntoon, ja kausi jäi kokonaan väliin, ja viimeinen treenimatsi ennen sarja-avausta ykköshankinta Matilda Holmströmin nilkka vaati lopulta ensimmäiset 6 sarjapeliä huilia. Kun sentteriosaston Venla Nousiainen ja Noona Björkman olivat myös pienempien loukkaantumisten vuoksi joitakin pelejä poissa, niin alkukausi ei ollutkaan aivan myötätuulessa purjehtimista.

Sarjan alku oli suhteellisen tiivistahtinen, ja tasaisesti edettiin yhden pelin viikkotahdilla ensimmäiset kahdeksan kierrosta. Saldona näistä oli 11 pistettä, kun kolmen pisteen voitot napatiin Welhoja vastaan sarja-avauksessa, ja myös vs. O2 ja PSS. Loistoa vastaan tuloksena kauden kuudennessa pelissä oli jatkoaikavoitto, mutta samalla nähtiin myös viime kausien pörssikärki Aada Heikkisen polvivamma, jonka kausi oli sen myötä paketissa.

Kauden paras viikonloppu osui pienen ottelutauon jälkeiselle tuplaviikonlopulle, kun Koovee ja SSRA kaatuivat kotona, vieläpä pahasti vajaalla kokoonpanolla. Vuoden päättivät suurinumeroiset tappiot Saipalle ja Classicille, sekä nihkeä jatkoaikavoitto Kuopion visiitillä Welhoista.

Hieman kolhitulla itseluottamuksella varustettuna 2025 alkoi kuitenkin voitolla Jyväskylästä O2:sta vastaan, ja playoff-haaveet olivat vielä elossa. Pidempi tappioputki alkoi kuitenkin tästä, ja Jyväskylän vierailun jälkeen sarjaohjelmaan oli heti perään oudosti laadittu peräkkäiset viikkopelit vs TPS ja EräViikingit, ja kääntyivät selkeiksi tappioiksi. Ykköspakiksi noussut, ja erinomaista ensimmäistä kokonaista liigakautta pelannut Elena Paananen liittyi ErVi pelin jäljiltä polvipotilaaksi, ja sivussa myöskin loppukauden.

Lopullisesti playoff-haaveet kariutuivat siis pari kierrosta ennen runkosarjan päätöstä Oulussa niukkaan SSRA tappioon, jonne jouduttiin lähtemään vain 14 kenttäpelaajalla, kun loukkaantumisten lisäksi mm. keuhkovaivat vaivasivat useampaa pelaajaa. Tätä ennen kuitenkin sarjajumboa, toki kesken kauden ketjullisen verran liigapelaajia värvännyttä, PSS:aa vastaan kärsitty maalin tappio oli jopa ratkaisevampi kolhu, josta ei toivuttu.

Kokonaisuudessaan kausi kääntyi siis pettymyksen puolelle, koska playoffit olivat se minimitavoite. Todella merkittäviä poissaoloja oli paljon, mutta parhaimmillaan joukkueen esiintymiset pelillisesti olivat silti erittäin hyviä. Maalinteko oli isoin kompastuskivi, sillä useassa pelissä oli paikat iskeä ratkaisevat maalit, joilla voittoja olisi tullut useampi lisää. Omassa päässä verkko soi myös hieman liian useasti vastustajan paikkoihin nähden.

Kauden onnistujista voidaan mainita joukkueen pistepörssin tehoilla 14 + 9 voittanut Emilia Kaartoaho, jonka debyytti korkeimmalla sarjatasolla vastasi häneen asetettuja korkeita odotuksia. Kesken kauden joukkueeseen liittynyt, muutama vuosi sitten Porvoossa huimia tehoja iskenyt ja Suomen Mestaruuden voittanut Elina Hautojärvi löysi tutun maalivireen kauden loppua kohden, ja pääsi tehopisteilemään yli piste/peli tahtiin, kirjauttaen lopulta 15 peliin tehot 12+5.

Matilda Holmström kärsi kauden mittaan hieman vaivoista, mutta pelaamissaan otteluissa oli erittäin vahva, ja operoi myöskin yli piste/peli vauhdilla (14 peliä, 7+9). Puolustuksessa Elena Paananen pääsi vauhdilla liigatahtiin, ja otti vakiopaikan ansaitusti välittömästi, ja ennen loukkaantumistaan oli joukkueen selkein ykkönen plusmiinus tilastossa saldolla +9.

Lopullinen sijoitus siis oli yhdeksäs, ja tämä oli joukkueen asettamien tavoitteiden valossa selkeä pettymys. Valmennuksen osalta emme saaneet aivan toivottua tekemisen meininkiä, sitoutumista ja vaatimustasoa, ja tältä osin selvä peiliin katsomisen paikka. Myös kentän puolella jäi varmasti usealle pelaajalle hampaankoloon myös kaivertamaan, ja ihan parhaimmilleen eivät kaikki yltäneet.

Vajaalla, loukkaantumisista ja sairasteluista kärsineellä rosterilla taisteltiin kuitenkin suurella sydämellä, ja vielä viimeiseen oljenkorteen Oulussa oltiin jo tarttumassa, mutta niin vain pisteittä jäätiin, mutta tuolloin ei jäänyt ainakaan yhtenäisyydestä tai asenteesta kiinni. Sama yhtenäinen joukkuehenki ja taistelu jatkui myös viimeiseen Saipa-peliin, ja joukkue venyi pahoista poissaoloista huolimatta ja kauden päättäminen voittoon toi ehkä pientä lohtua kuitenkin, vaikka paikka top8 joukossa jäi haaveeksi.

Nyt edessä muutaman viikon breikki, allekirjoittanut jää remmistä pois, taustoilla on uuden rakentaminen alkanut, ja sitten pikkuhiljaa kesän kautta kohti uutta kautta!!